Esittely
Introduction
Uutiset
News
Koiramme
Our dogs
Pentuja Puppies Pentueet Litters Imports Exports Tanskandoggi Great Dane Kuvia
Photos
Linkit
Links
Etusivu Index


Historiaa
Tanskandogin esi-isiä voidaan jäljittää todella pitkälle, sillä jo kreikkalaiset ja roomalaiset tunsivat ajokoirien-sa lisäksi myös erään toisen metsästyskoiratyypin, molossin. Se oli ajokoiraa paljon suurempi ja jykevämpi ja sillä oli raskas leveä pää sekä neliömäinen kuono. Lisäksi oli selvästi havaittavissa molossien ja assyyrialaisten mastiffien sukulaisuussuhde, sillä mastiffeja on Niniven palatsin seinämaalauksen mukaan käytetty leijonanmetsästykseen ja sotakoirina jo vuonna 625 eKr. Aristoteleen aikana molosseja käytettiin myös paimenkoirina ja osa koirista levisikin Eurooppaan alaanien, Attilan hunnien ahdisteleman paimentolaiskansan mukana. (vrt. rodun italiankielinen nimi Alano).

Molossia pidetään mastiffi- ja doggityyppisten koirien alkuperäisenä kantamuotona eikä tarkkaan tiedetä milloin niitä saapui mm. Englantiin. Todennäköisesti foinikialaiset kauppiaat toivat niitä mukanaan käydessään tinakauppaa brittien kanssa. 1400-luvulla alettiin tuoda Englannista mantereelle metsästyskoiria; raskaita doggeja sekä suuria vinttikoiria. Näitä risteytettiin raskaisiin mannermaisiin mastiffeihin, jotta saataisiin enemmän nopeutta ja ketteryyttä villisian ja karhun jahtiin. Suurin osa Euroopasta oli tuohon aikaan pirstoutuneena moniin pieniin ruhtinaskuntiin ja varsinkin nykyisen Saksan alueen ruhtinaskunnat alkoivat jokainen kehittää "omaa" rotutyyppiään päämääränä suuri, voimakas, peloton ja kesyttämätön metsästyskoira, joka olisi aina parempi kuin naapurikunnan koira. 1800-luvulla jokaisessa ruhtinaskunnassa alkoi olla oma doggirotunsa, jotka saivat erilaisia rotunimiä kuten Ulmerin doggi, Saupacker, Hartzrude, tiikeridoggi, Saksan mastiffi jne.

Kaikilla roduilla oli myös yhteinen yleisnimitys (ranskalaisen luonnontieteilijä Buffon 1700-luvulla mainitsema) Grand Danois – Suuri Tanskalainen. 1870-luvulla saksalaiset alkoivat ihmetellä miksi englantilais-saksalaista alkuperää olevalla rodulla oli Tanskaan viittaava nimi, joten he nimesivät vuonna 1880 koiran kansallisrodukseen ja antoivat sille nimeksi Deutsche Dogge. Nimi on säilynyt näihin päiviin asti samana, joskin muissa maissa rotu tunnetaan lähinnä tanskandoggina (Great Dane, Grand Danois).

Ulkonäkö
Tanskandogin jalossa yleisvaikutelmassa suureen, voimakkaaseen ja tasapainoiseen  rakenteeseen yhdistyvät ylväys, voima ja tyylikkyys. Voimakas olemus, jossa yhdistyvät jalous, yleisvaikutelman tasapainoisuus, sopusuhtaiset linjat ja erityisen ilmeikäs pää, antaa katsojalle vaikutelman jalosta patsaasta. Tanskandoggi on koiramaailman Apollo. Tanskandoggi on yksi suurimpia koirarotuja. Uroksen säkäkorkeuden on oltava vähintään 80 cm ja nartun 72 cm. Mitat ylittyvät useimmiten reilusti eikä ylärajaa ole. Narttu painaa normaalisti 50-70 kg, uros 60-90, jopa sata kiloa. Rungoltaan tanskandoggi on neliömäinen, voimakasrakenteinen ja ryhdikäs. Sen lihaksikas kaula kaartuu kauniisti ja pää on pitkänomainen, jalo ja selväpiirteinen. Korvat riippuvat poskien myötäisenä tai ovat typistettynä pystyt (typistys on Suomessa kielletty). Karvapeite on lyhyttä, tiheää, tiiviisti rungon myötäistä ja kiiltävää.

Virallisia värejä on viisi:

Keltainen: Vaalean keltaisesta syvään kullankeltaiseen. Musta maski.

Tiikerijuovainen: Keltainen pohjaväri ja mahdollisimman tasaisesti jakautuneet, kylkiluiden suuntaiset mustat juovat. Musta maski.

Musta: Kiiltävän musta, jossa voi olla valkoisia merkkejä. Mantteli-koiralla musta väri peittää manttelin tavoin rungon jättäen kuonon, kaulan, rinnan, vatsan, raajat ja hännänpään valkeiksi. Myös koirat, joilla on valkoinen pohjaväri ja suuret, mustat laattamaiset läiskät (plattenhund) kuuluvat mustiin.

Harlekiini
:
Valkoisella pohjalla epäsäännöllisen muotoisia mustia läiskiä.

Sininen: Puhtaan teräksen sininen.
 

Luonne
Tanskandoggi on ystävällinen, rauhallinen ja lempeä. Se kiintyy syvästi omistajiinsa ja pitää lapsista. Vieraita kohtaan se voi olla pidättyväinen, mutta ei koskaan aggressiivinen. Tasapainoisissa olosuhteissa dogista kasvaa rakastettava, itsevarma ja peloton koira, joka on oppivainen ja helposti käsiteltävissä. Tanskandogin ärsytyskynnys on korkea ja hyökkäävyys äärimmäisen harvinaista. Tanskandoggi sopeutuu helposti laumaan ja tulee toimeen kaikenlaisten eläinten kanssa.

 

Käyttötarkoitus
Rotumääritelmä: "Seura-, vahti- ja suojeluskoira"
Nykypäivänä miltei kaikki dogit ovat pelkästään seurakoiria. Dogin kanssa harrastetaan jonkin verran tokoa, agilityä sekä vepeä, mutta ylivoimaisesti suosituin harrastus on näyttelyt. Tanskandoggi on näyttelykoirana helppo. Sitä ei tarvitse trimmata ja se on normaalilla huolenpidolla näyttelyvalmis liki milloin vain. Näyttelyssä käynnin suosiota lisää luonnollisesti rodun uljas ulkomuoto, joka takaa hyvälle koiralle menestyksen niin ryhmä- kuin BIS-kehissäkin.

 

Terveys
Tanskandoggi kuuluu suuriin nopeasti kasvaviiin rotuihin. Pennun kasvuaikana on hyvä noudattaa tarkkaan kokeneen kasvattajan antamia ruokintaohjeita, jotta vältyttäisiin erilaisilta luuston kasvuhäiriöiltä. Lonkkaviasta puhuttaessa nostetaan valitettavan usein esiin tanskandogit, täysin syyttä, koska lonkkavika ei ole rodun keskuudessa suuri ongelma. Vaikeita lonkkavikatapauksia on äärimäisen vähän. Mahalaukunkiertymä on valitettavan yleinen tanskandogilla kuten myös muilla syvärintaisilla koirilla. Tanskandogilla tavataan jonkin verran silmäsairauksia ja sydänvikaa sekä varsinkin vanhoilla koirilla kasvaimia. Dogin elinikä on keskimääräistä koiran elinikää lyhyempi, noin 7 - 8 vuotta, mutta sinnittelevätpä jotkut toiselle kymmenellekin.

» Rotumääritelmä

 

© Kennel Wundervoll                                                                                                                                                                Webdesign RiSu