Täällä on kamalat pakkaset, lähellä -30:a, ja pojat joutuu pukemaan ennen ulos lähtöä, mistä kumpikaan ei tykkää. Lenkin jälkeen kilpaa juostaan rappusille ja sitten äkkiä sisälle takkatulen loisteeseen lämmittelemään.
Ollin kanssa oli jotakin häiriötä Oulun matkalla viime viikolla.Pedille oli yön aikana tullut vähän verta ja kotona myös pissassa oli verta. Käytin häntä ultrassa ja tutkimuksissa. Kaikenlaisia mahdollisia syitä on tullut esiin, mutta vaikea arvata mikä sen aiheutti. Mitään muita oireita ei ole ollut, ja ne alkuperäisetkin oireet ovat hävinneet. Ihan entisenlaisella energialla painivat veljekset keskenään.
Olli syö nyt kumminkin yhden antibioottikuurin varmuuden vuoksi ja saa C-vitamiinia ruuan kanssa. Katsotaan sitten kuukauden kuluttua uusi virtsa-analyysi,näkyykö edelleen verta tai struviittikiteitä ja mitä eturauhaselle kuuluu. Toivottavasti oli vain tilapäinen juttu!
Tänään Ollilla kakat ovat jo normaalit ja virtaakin alkaa olla lähes normaalisti. Silmät eivät vielä ole ihan kunnossa, mutta salva auttaa.
Uskaltauduimme toiselle Kaverikoira-vierailulle tänään kaikesta huolimatta ja homma sujui jo paremmin. Hän suuressa joukossa välillä häiriintyy ja saattaa haukkua ja haluta pois, mutta paljon vähemmän häiriintyi/väsyi kuin viimeksi. Enemmän jo ottaa kontaktia itse ja istahtaa jonkun viereen tyytyväisenä rapsuteltavaksi. Mukavasti sujuu yhteispeli koirilta, vaikka pienessä tilassa oli kaksi urosta ja narttu. Olli oli kaikista pienin koira!
Yöllä Olli halusi vielä kolme kertaa kurakakalle, mutta päivä on mennyt jo hyvin mahan suhteen. Kortisonipiikki ilmeisesti on lisääntyneen virtsanerityksen syy. Silmät voivat paremmin.
Huh huh, kylläpä emäntä ensin pelästyi, mutta nyt helpottaa jo!
Koin eilen kauhun hetket, kun poikien metsälenkin ja ruuan jälkeen Olli yhtäkkiä piti silmäänsä kiinni. Sitten kun avasi sen, silmän vilkkuluomi oli hyvää vauhtia peittämässä silmää ja silmän ympäryskudokset olivat turvonneet ja alaluomi kirkuvan punainen. Näytti siltä kuin koko silmä olisi ollut sisempänä kuin tällin saaneena. Säikähdin, että poikien painiessa silmälle oli sattunut jotakin, ja soitin heti lääkäriin. Hetken kuluttua huomasin, että toisenkin silmän alaluomi loisti kirkkaan punaisena. Sitten kun sain takin päälle, Santunkin toinen silmä oli punainen.
Kun päästiin lääkäriin puolen tunnin päästä, Ollin vilkkuluomi oli jo vähän vetäytynyt takaisinpäin, mutta silmän turvotus oli ennallaan. Silmät pyynnöstäni huuhdeltiin, ja sen jälkeen tutkittiin sarveiskalvot ja vielä sidekalvon ja sarveiskalvon väli, ettei mitään ollut mennyt sinne. Mitään aiheuttajaa ei löytynyt. Silmät vain olivat ärtyneet ja pehmytosat turvonneet. Arveltiin mahdollista allergista reaktiota, joka on tullut joko jotakin haitallista syömällä, tai niin että jotakin sopimatonta ainetta on joutunut suoraan silmiin. Olli sai kortisonipiikin ja salvaa silmiin. Santtu tarkastettiin myös, mutta hän oli jo ihan ok.
Huomasin sitten illalla, että Ollin maha oli mennyt niin sekaisin, että uloste ”ampui” ja oli veristä. Annoin vielä iltamyöhällä hiilitabletteja siltä varalta, että jotakin myrkyllistä oli nielty.
Tänään tilanne on rauhoittunut. Ollin silmät paremmat, mutta hän pissaa tosi pitkiä pissoja, mitä ei ennen ole tehnyt.
Minulla ei ole aavistustakaan mikä tämän aiheutti, mutta arvelen, että joko metsässä syötiin jotakin haitallista, tai samaa ainetta meni tassujen kautta silmiin tai Olli sai painiessa tällin Santulta.
Olemme Ollin kanssa edenneet perehdytyksessä, ja tänään oli vuorossa ensimmäinen vierailu. Minua jännitti kovasti miten koira suhtautuu, ja muutenkin jännitti myös omasta puolestani, niinkuin uudet asiat yleensäkin. Pidän Ollia aina rauhallisena koirana, koska hän kotona sisällä on sellainen ja hihnassa ulkoillessakin varma ja arvokas. Tuli kuitenkin taas todistettua että hän on aikamoinen rasavilli loppujen lopuksi. Tutustuminen aloitetaan energiaa pursuen, kunnes rauhoitutaan ottamaan vastaan silityksiä, rapsutuksia ja haleja, yleensä istumalla ihmisen jalkojen päälle. Kun on paljon uusia ihmisiä läsnä, hän on erittäin vilkas, innokas, eloisa, valmis keppostelemaan ja esiintymään. Näin miten hän katseli erään henkilön töppösiä siihen malliin, että ne olisi ollut mukava ryöstää jalasta, ihan niinkuin hän vetää minulta villasukat kotona, heitellen niitä sitten ilmassa voiton merkkinä. Sanoin heti, että et kyllä! Kivaa oli, mutta näki että koira myös väsyi niin ylenpalttisesta virikkeellisyydestä.
Kävimme virallisessa silmätarkastuksessa ja tuli puhtaan paperit. Samalla katsottiin röntgenkuvat lonkista, ja niissä ei tämän lääkärin mielestä ole vinolantiota. Tätä diagnoosia tukee Kennelliitonkin dysplasialausunto, jossa siitä ei mainita mitään. Sen sijaan lääkärin mielestä suoliluun ja ristiluun kohdassa on pieni luun kääntymä, joka tekee sen, että lantio on hieman kallellaan. Se ei ole selkärangassa, eikä se ole periytyvä, eikä se aiheuta toimenpiteitä, eikä se todennäköisesti koskaan tule vaivaamaan koiraa millään tavalla ja Santtua voi huoletta käyttää jalostukseen. Lisäksi kaikkia lajeja saa harrastaa sydämen halusta. Nämä olivat upeita uutisia villikkopojalleni!!
Kuvauslausunto Kennelliitosta tuli ja pojalla on odotetusti terveet luut.
Lantiosta ei mitään mainintaa, joten mitään suurta vinoumaa siellä ei voi olla.
Noutajien toko-koulutus on tiistai-iltaisin ja minulla aina töitä siinä päällä, iltatyöläinen kun olen. Ollaan kotipihalla opeteltu tokoliikkeitä, mutta huolestutti kun ei koskaan päästä kentälle. Toko-kurssitkin on olleet aina niin, että vähintään joka toinen ilta on ollut arki-ilta. Sitten huomasin että vesipelastusseura järjestää toko-kurssin sunnuntaisin täydelliseen kellonaikaan! Sinne mentiin tänään. Oli tehokasta opetusta ja Santtu tykkäs kovasti. Sitä sitten jouluun asti. Toivottavasti tulee myös jatkokurssi!
Tänään viimeinkin tuli kutsu Kaverikoirien perehdytykseen. Edessä lomakkeen täyttö ja lähetys, yksi vierailukerta ilman koiraa, perehdytyskerta muitten koirien ja ihmisten kanssa, 2-3 kertaa vierailuja koiran ja peesarin kanssa, kuusi kertaa normaaleja vierailuja, ja sitten olisikin Ollin opiskelut suoritettu, jos sinne asti selvittiin.
Uskon että tämä olisi Ollille mukava talviammatti, josta hän seurallisena koirana tykkäisi. Koska on niin aurinkoinen luonteeltaan, voisi jakaa sitä valoa ympäristöönsä oikein viran puolesta.
Kävimme otattamassa viralliset lonkka- ja kyynärkuvat aamupäivällä. Kyynäret näyttivät ihan puhtailta ja lonkat olivat tiiviit. Oikea näytti mallilonkalta, vasen ei ihan yhtä hyvältä. Kuvista kävi kuitenkin ilmi, että pojalla ilmeisesti on vinolantio, mikä pisti vakavaksi. Odotellaan nyt Annie Limanin lausuntoa ja mietitään sitten miten toimitaan jatkon suhteen.
Santtuliini on tuossa jo virkeä poika ja päässyt nukutustokkuransa yli. Palloakin haetaan normaalisti.
