Karjalan heimolle

Siellä on kukkiva kunnas ja lehto, laajempi rakkaitten laulujen aihe.    Siellä on heimomme syntymäkehto, tuskien, ilojen, taistojen vaihe.

Ollut on kulku koettelemusta,      kansalla silti on uskallusta.            Siellä on vaalinut vapauttansa,     poikasi urheat, kantaen peistä.         Siellä on valppaana rajan kansa,      vartiossansa tahtonut seistä.  

  Karjalaa, Herra ethän Sä jätä, kun sitä uhkaa vaino ja hätä. Siellä nyt kunnailla heimon rakkaan, on sota kulkenut tuiskien tultaan.

     Siellä ei syty nyt tulia takkaan,  kodit on tuhkana murenneet multaan. Ei siellä heimosi laulut nyt helää,     Karjalan pelloilla tyhjyys elää.       

Siellä on maakunta tuskan ja kaihon, varjele, Herramme aarretta tätä.  Siellä suo kasvaa kalliin laihon,  Karjala meille nyt jälleen Sä jätä!  Suo, ah kasvaa uskomme hiljaa, varjele, Herra, vaivamme viljaa!

Erkki Peltonen 1940 - Rajamme vartija lehti