Pohjois-Karjalan dreeverikerho

 

 

 

 

  

    Alkuun

    Dreeveri

    Kerho

    Kennelit

    Tapahtumia

    Tuloksia

    Kuvia

    Linkit

    Päivitykset

    Ajankohtaista

    Pentuja

   Löytöeläinpaikat  

Kadonneet ja löytyneet

 

 Dreeverin historia

Keskieuroopassa kehitettiin 1800-luvulla mäyräkoiran ja paikallisten
ajokoirien avulla pienajokoira, Dachsbracken. Tavoitteena pidettiin 36-40 cm säkäkorkeutta,      pitkää sekä vahvaa runkoa sekä vahvoja raajoja, joiden katsottiin olevan eduksi kestävässä ajotyöskentelysssä vuoristoseudulla.
Dachsbracken -rotumääritelmä vahvistettiin 1898.
Samanaikaisesti kehitettiin Sveitsissä 30-38 cm korkea, hitaasti ajava koira, joka sai 1908 nimekseen niederlaufhund.
Tanskassa koiranjalostaja Frandsen kehitti Strellufinajokoiran risteyttämällä dachsbracken
sveitsiläisten pienajokoirien kanssa.
Ruotsalaiset toivat Strellufinajokoiraa maahan ja risteyttivät sen Ruotsissa olevien
dachsbracken-koirien kanssa. Kasvatus- ja jalostustoiminta oli voimakasta 1930-luvulla.
Vuonna 1945 aloitettiin uusi, laajamittainen siitostyö, jossa luotiin mustamanttelinen dachsbracken.
Koira ristittiin vuonna 1947 dreeveriksi ja rekisteröitiin itsenäisenä rotuna vuonna 1953.
Suomeen ensimmäinen dreeveri tuotiin vuonna 1952 ja vuonna 1955 perustettiin Suomen Dreeverikerho,
joka myöhemmin muutettiin Suomen Dreeverijärjestöksi.
Nykyisin rekisteröidään Suomessa vuosittain noin 250 dreeveriä.


        

Alkuperämaa: Ruotsi

(Hyväksytty: FCI 17.11.1997, käännös SKL-FKK 10.6.1999)
 

KÄYTTÖTARKOITUS:

Ajava metsästyskoira.

YLEISVAIKUTELMA:

Melko pitkärunkoinen ja matalaraajainen, ilmentää ennemminkin voimaa ja rotevuutta kuin jaloutta ja nopeutta. Hyvä ryhti, hyvin kehittyneet lihakset ja ketterät liikkeet. Sukupuolten väliset rakenne-erot ovat selvät.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:

Tarkkaavainen ja rauhallinen, ei aggressiivinen, hermostunut eikä arka.

PÄÄ:

Suhteellisen suuri, pitkänomainen ja kirsua kohti kapeneva.
KALLO-OSA:
Vain hieman holvautunut.
OTSAPENGER:
Vähäinen.
KIRSU:
Väriltään musta; sieraimet ovat hyvin kehittyneet ja avoimet.
KUONO-OSA:
Hyvin kehittynyt, ei ylhäältä eikä sivulta katsottuna suippo. Kuononselkä on suora tai hieman kupera.
HUULET:
Peittävät hampaat tiiviisti. Suupielet ovat tiiviit.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA:
Leuat ovat voimakkaat. Säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta; tasapurenta hyväksytään.
SILMÄT:
Kirkkaat, ilmeikkäät ja väriltään tummat, eivät ulkonevat eivätkä tuijottavat. Silmäluomet ovat tiiviit.
KORVAT:
Melko alas kiinnittyneet, keskipitkät, leveät, sileinä riippuvat ja kärjestään pyöreähköt. Korvan sisäreuna on tiiviisti poskenmyötäinen.

KAULA:

Suhteellisen pitkä ja voimakas, kauniisti ja sulavasti runkoon liittyvä, ei löysää kaulanahkaa.

RUNKO:

SELKÄ:
Vahva ja lihaksikas, selkälinja on hieman laskeva.
LANNE:
Vahva, suhteellisen lyhyt ja sivulta katsottuna hieman kaareva.
LANTIO:
Pitkä, leveä ja hieman viisto.
RINTAKEHÄ:
Hyvin kehittynyt, munanmuotoinen ja selvästi kyynärpäiden alapuolelle ulottuva. Takimmaiset kylkiluut ovat hyvin kehittyneet.
ALALINJA JA VATSA:
Rintakehän alalinja liittyy sulavasti hieman kohoavaan vatsaviivaan.

HÄNTÄ:

Pitkä ja tyvestään voimakas. Hännän asento on mieluiten riippuva, se saa nousta korkeammalle, ei kuitenkaan koskaan selän päälle.

RAAJAT:

ETURAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA:
Eturaajat ovat voimakasluustoiset ja edestä katsottuna suorat.

LAVAT:
Pitkät ja leveät, lapaluun harjanne on hyvin kehittynyt. Lavat ovat tiiviisti rungonmyötäiset ja sivulta katsottuna noin 50:n kulmassa vaakatasoon nähden. Lapojen lihakset ovat hyvin kehittyneet.

OLKAVARRET:
Suhteellisen pitkät, leveät ja tiiviisti rintakehän myötäiset, kuitenkin vapaasti liikkuvat; muodostavat lapaluiden kanssa noin 100:n kulman.

KYYNÄRPÄÄT:
Eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

RANTEET:
Joustavat.

VÄLIKÄMMENET:
Sivulta katsottuna hieman viistot.

KÄPÄLÄT:
Tiiviit; varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja päkiät hyvin kehittyneet. Käpälät eivät ole sisä- eivätkä ulkokierteiset.

TAKARAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA:
Takaraajat ovat takaa katsottuna yhdensuuntaiset.

REIDET:
Leveät ja lihaksikkaat.

POLVET:
Hyvin kulmautuneet.

KINTEREET:
Leveät, vahvat ja hyvin kulmautuneet.

VÄLIJALAT:
Lyhyet ja lähes pystysuorat. Kannukset tulee poistaa.

KÄPÄLÄT:
Kuten etukäpälät.

LIIKKEET:

Tasapainoiset, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat. Selkälinja on liikkeessä vakaa.

KARVAPEITE:

KARVA:
Karheaa, tiiviisti rungonmyötäistä ja suoraa. Päässä, korvissa ja raajojen alaosassa karva on lyhyempää; kaulassa, selässä ja reisien takaosassa pitempää kuin muualla. Hännän alapuoli on harjamainen, ei kuitenkaan viirimäinen.
VÄRI:
Kaikki värit yhdistyneenä valkoisiin merkkeihin ovat hyväksyttyjä lukuunottamatta valkovoittoisuutta ja maksanruskeaa. Värit ovat puhtaat ja mahdollisimman jyrkästi toisistaan erottuvat. Valkoiset merkit näkyvät edestä, sivuilta ja takaa. Niiden tulee mieluiten muodostaa ”pläsi” ja täysi ”kranssi”; myös raajoissa, käpälissä ja hännänpäässä tulisi olla valkoista. Värien symmetrisyys on toivottavaa.

KOKO:

SÄKÄKORKEUS:
Urokset 32 – 38 cm, ihanne säkäkorkeus 35 cm, nartut 30 – 36 cm, ihanne säkäkorkeus 33 cm.

VIRHEET:

Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Etuhampaiden virheellinen lukumäärä; lihanvärinen kirsu; vaaleat silmät; valkoisia merkkejä muualla kuin rotumääritelmän sallimissa kohdissa.

VAKAVAT VIRHEET:

Kapea alaleuka; käyrät eturaajat; ulos- tai sisäänpäin kiertyvät käpälät; notko- tai köyryselkä.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

Voimakas ylä- tai alapurenta; koukkuhäntä tai muut hännän nikamavirheet; maksanruskea väri; toisen tai kummankin silmän sinisyys; rotumääritelmän salliman säkäkorkeuden ylitys tai alitus. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.