Rommel

Rommel on ollut pennusta asti iloinen, rohkea, vilkas, utelias ja tietyllä tapaa omapäinen. Poika on oman egonsa tunteva ja pieni koko ei menoa haittaa. Kun uuteen kotiin oltiin totuttu, vauhtia riitti. Tuhoja Rommel ei pentuaikoina tehnyt kovinkaan paljoa. Omat lelut kyllä tuhoutuivat säännöllisin välein.

Rauhoittumisen merkkejä on iän myötä tullut ja nyt jaksetaankin keskittyä paremmin. Rommel on hyvin sosiaalinen toisille koirille, joskus minusta tuntuu että vähän liikaakin. Rommel ei vielä ymmärrä, että kaikki koirat eivät tykkää jos heidän päälle juostaan mitään varottamatta. Poika tietää miten lauman kaksijalkaiset saa ylös pomppaamaan, varsinkin kun hän haluaa huomiota. Silloin käydään tiputtamassa kaukosäädin lattialle, kun menemme katsomaan, Romppu seisoo sen vieressä ja on sen näköinen että sainpahan teidät ylös.

Rommel osaa myös olla erittäin suloinen ja sen saamme todeta joka aamu kun tulee varovasti tassusta naamaan ja sitten tuhat pusua sekä halit päälle. Jos kaksijalkaiset eivät vielä älyä nousta pitää vähän kovemmin sitä tassua käyttää :) ja pientä haukuntaakin joskus voi kuulua. Illalla nukutaan sylissä ja omalle paikalle mennään vain jos on pakko.

Rommelin herkkua on kaikki mitä suuhun voi laittaa, superherkku löytyi Kuhmon reissulla, hirvenliha. Sen eteen Rommel tekee ihan mitä vain. Takapihalla olevat muurahaisetkin menevät tai ainakin leikkiä niillä voi. Parta vain tuottaa joskus koiralle ongelmia kun ne ötökät meinaavat siihen tarttua. Rommel oppii nopeasti, mutta oikeat motivointikeinot on löydettävä. Omistajalla tuntuu joskus vain keinot loppuvan.

Parasta kuitenkin on vapaana juokseminen metsässä ja mökillä lintuja metsästäen. Lenkkeily ja hajujen nuuskiminen on myös hauskaa varsinkin jos vastaan tulee muita koiria. Silloin mennään ja ulisten. Ohittamisharjoitukset ovatkin meillä jokapäiväisiä ja joka päivä etenemme parempaan suuntaan. Rommelin lempilelut saatiin ensimmäisistä näyttelyreissusta, pehmokoira ja vinkuluu, jotka valittettavasti eivät kauan ehjänä pysyneet :)

Kesällä harjoittelimme uimista. Maha kastellaan aina ja Rommel tykkää juosta rantaviivaa pitkin. Muutaman kerran jopa uitiinkin. Mutta jos olisi tarve mennä ulos vesisateessa niin mieluummin poika pidättää tai käy katoksen tolppaan nostamassa jalkaa.

Imuri on pahin vihollinen. Sille täytyy käydä joka kerta isottelemassa kun vaatekaapin ovi aukeaa. Siivouspäivinä sen vahtaaminen on kaikkein tärkein asia. Hihnasta/kaulapannasta poika ei myöskään oikein tykkää, ”vitsi vain kun ilman sitä ei pääse lenkille vaikka mieli tekisi”

Kaiken kaikkiaan tämä partasuu on iso koira koostaan huolimatta ja luonne mitä ystävällisin ja uteliain. Tutut täytyy käydä aina nuuskimassa naamaa myöten. Lapsista Rommel tykkää, mutta joskus ne meinaavat tuppaantua liian lähelle ja silloin pitää vähän varoittaa.