Kaanaankoira

Kaanaankoira on ainutlaatuinen nykyisten rotujen parissa. Se on elänyt vuosisatoja puoliksi villinä, puoliksi ihmisiin liittyen, mutta koskaan sitä ei ole suunnitelmallisesti jalostettu. ”Vain vahvin jää henkiin” periaatteella on rotu selvinnyt aavikolla ja jalostunut nykyiseksi kestäväksi ja älykkääksi koiraksi. 1930 – luvulla professori Rudolphina Menzel kiinnostui beduiinileirien liepeillä ja aavikoilla havaitsemistaan paariakoirista etsiessään länsimaisia rotuja kestävimpiä koiria puolustusvoimien käyttöön. Hän houkutteli kotinsa lähistöllä kierteleviä aikuisia koiria ruualla, pyydysti myös pentuja aavikolta ja havaitsi aikuistenkin tottuvan hyvin kesyyn elämään. Työssään ne olivat nopeita ja tarkkaavaisia koiria jotka suojelivat aluettaan ja sopeutuivat hyvin vaikeisiinkin olosuhteisiin. Rodun hän nimesi Kaanaankoiraksi maan mukaan. Suomeen ensimmäiset koirat tuotiin Israelilaisesta Shaar Hagai – kennelistä 1986.

Kaanaankoira on liikkeissään sulokas, nopea ja ketterä, kiipeää hyvin eikä ole pentunakaan kömpelö. Kynnet ovat vahvat ja se kaivaa mielellään. Rungoltaan se on keskikokoinen, neliömäinen, säkäkorkeus 50 – 60 cm. Uroksen ja nartun välistä kokoeroa ei juuri ole, mutta sukupuolileiman on oltava selvä. Karva on pohjavillaista, keskipitkää, karkeaa ja sen on pysyttävä pesemättä siistinä. Väreistä yleisimmät ovat punaruskeasta kermanvalkoiseen, usein valkoisin merkein. Mustaa ja valkoista erivärisin merkein esiintyy myös. Korvat ovat pystyt, häntä kiertyy selän päälle. Pigmentin pitäisi olla mahdollisimman tumma, mielellään musta, antaen koiralle tyypillisen ilmeen, mustaa vaaleampi kirsu sallitaan, kunhan se tummuu auringossa. Kaikki ominaisuudet jotka haittaavat villiä aavikkoelämää katsotaan virheiksi. Kaanaankoira elää vanhaksi, yli 20–vuotiaita koiria on vielä ollut vahteina.

Kaanaankoira on villi ja alkukantainen ja tämä onkin sen kiehtovin ominaisuus. Rotua on jalostettu päämääränä säilyttää nämä piirteet ja aina kun on mahdollista, on jalostusyksilöiksi pyydystetty aavikoilta aikuisia koiria tai pentuja. Vasta viime aikoina on vieraiden rotujen sekoittuminen perinteisiin beduiinikoiriin tehnyt tämän mahdottomaksi. Kaanaankoira on älykäs ja oppii helposti. Toisaalta se ajattelee itsenäisesti ja luottaa viimekädessä vain omaan arvostelukykyyn. Kotikoiralle tämä piirre on ihanteellinen, mutta joitain harrastuslajeja se saattaa haitata.

Kaanaankoira on epäluuloinen ja olettaa, että kaikki tuntematon on vaarallista kunnes toisin todistetaan, piirre joka on kaikille villieläimille yhteinen. Vieraat esineet ja äänet se kiertää kaukaa. Tämä epäluuloisuus ulottuu myös ihmisiin, kaanaankoira tutustuu hitaasti eikä omalla reviirillä pidä vieraista. Se vahtii aluettaan eikä lähde aitaamattomaltakaan pihalta. Se tunnustaa muiden koirien aluevaltaukset ja on kuin eri koira kun on ulkona omalta reviiriltään. Aluettaan vahtivalla kaanaankoiralla on taipumus haukkua.

Perhettään ja ystäviään kaanaankoira rakastaa yli kaiken ja viihtyy sylissä rapsuteltavana tuntikausia. Se sopeutuu perheen elämäntyyliin, pitää liikunnasta mutta ei vaadi lenkillä säässä kuin säässä. Kaanaankoira tuhoaa harvoin paikkoja edes pentuna, oppii nopeasti sisäsiistiksi ja muutkin perheen säännöt. Kaanaankoira on myös sen verran voimakastahtoinen, että perheen arvojärjestyksen on oltava sille selvillä pienestä lähtien. Se pärjää tarvittaessa talvenkin ulkona aitauksessa.

Kaanaankoira on luonnostaankin aggressiivinen vieraita koiria kohtaan. Oman laumansa kanssa se tulee hyvin toimeen, kunhan arvojärjestys on selvillä. Toisaalta näiden koirien välienselvittelyt saattavat olla väkivaltaisia eivätkä ole ennalta arvattavissa ja monet useamman koiran omistajat pitävät samaa sukupuolta olevat koirat erillään. Uros ja narttu tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, tosin villeinä elävissä laumoissa on tavattu niidenkin välisiä tappeluita. Uros on sukukypsäksi tultuaan korostetun ”macho” ja sietää huonosti toisia uroksia reviirinsä ulkopuolellakaan.

KAANAANKOIRAN ROTUMÄÄRITELMÄ

FCI:n 28.11.1985 hyväksymän rotumääritelmän mukaan Suomennos SKL - FKK:n hyväksymä 6.6.1990

Israelilainen rotu

Yleisvaikutelma: Keskikokoinen, tasapainoinen, voimakas ja neliömäinen koira, joka muistuttaa villikoiraa. Sukupuolierot ovat selvät.

Luonne: Valpas, nopea reaktioissaan. Epäluuloinen vieraita kohtaan, puolustushaluinen mutta ei aggressiivinen. Ei varovainen ainoastaan ihmisiä, vaan myös muita eläimiä kohtaan. Erityisen uskollinen ja vastaanottavainen koulutukselle.

Pää: Suhteellinen, tylpän kiilan muotoinen, keskipituinen, näyttää leveämmältä kuin onkaan, mikä johtuu alaskiinnittyneistä korvista. Kallo melko litteä. Voimakkaan uroksen pää saa olla melko leveä. Otsapenger matala, mutta selvä. Kuono voimakas, kohtuullisen pituinen ja levyinen. Leuat voimakkaat. Huulet tiiviit. Kirsu musta.

Silmät: Tummanruskeat, hiukan vinot, mantelinmuotoiset. Tummat silmäluomet.

Korvat: Pystyt, melko lyhyet ja leveät, hieman kärjistään pyöristyneet ja alaskiinnittyneet.

Purenta: Säännöllinen ja täydellinen leikkaava tai tasapurenta.

Kaula: Lihaksikas, keskipituinen.

Eturaajat: Lavat viistot ja lihaksikkaat, kyynärpäät tiiviit. Eturaajat täysin suorat.

Runko: Neliömäinen, säkä hyvin kehittynyt, selkä suora, lantio lihaksikas, rintakehä syvä ja kohtuullisen leveä, kylkiluut hyvin kaarevat. Vatsaviiva ylösvetäytyvä. Tasapainoinen.

Takaraajat: Voimakkaat, hyvin kulmautuneet. Matala kinner. Vahvat reidet, hieman hapsukkaat.

Käpälät: Vahvat pyöreät kissankäpälät, kovat päkiät.

Häntä: Korkealle kiinnittynyt, paksu, harjamainen. Koira kantaa häntäänsä kiertyneenä selän päälle.

Liikkeet: Nopea, kevyt ja tarmokas ravi. Tulee vaikuttaa ketterältä ja elinvoimaiselta. Oikea liikuntatapa on tärkeää.

Karvapeite: Peitinkarva tiheä, karhea ja suora, lyhyestä keskipituiseen. Pohjavilla lyhyttä, rungonmyötäistä ja runsasta.

Väri: Hiekanvärisestä punaruskeaan, valkea, musta tai laikukas, mustan maskin kanssa tai ilman. Jos maski on, sen pitää olla symmetrinen. Musta maski on sallittu kaikissa väreissä. Valkeat merkit sallittu kaikissa väreissä. ”Bostonterrierikuvio” yleinen. Harmaa, brindle, black & tan tai kolmivärinen eivät ole hyväksyttäviä. Aavikon värit – hiekka, kulta, punainen tai kermanväri – ovat erittäin tyypillisiä.

Koko: Korkeus 50 – 60 cm. Urokset saavat olla huomattavasti suurempia kuin nartut. Paino 18 – 25 kg.

Virheet: Kaikki poikkeavuudet rotumääritelmästä. Kaikki rakennevirheet, jotka poikkeavat hyvä rakeenteisen koiran normeista. Kaikki mikä voisi estää elinmahdollisuudet aavikkoeläimenä.

HUOM: Uroksella pitää olla kaksi normaalisti laskeutunutta kivestä kivespusseissa.

FCI:n luokitus: ryhmä 5 ( pystykorvat ja alkukantaiset tyypit )