|
Kasvusta ja ruokinnasta |
||||
|
Home
|
Koiranpennun kasvusta
![]() Sikiöasteella luuranko on pelkkää rustoa, joka kehittyy lopulta kokonaiseksi luustoksi. Rustoisten luiden päihin kehittyy kasvulevyt, joista luu kasvaa pituutta. Vielä alle 12 viikkoisella pennulla nämä luutumisalueet ovat pelkkää rustoa, joten ne ovat erittäin alttiita vioittumaan. Kasvukauden päättyessä nämä luun päiden kasvulevyt sulkeutuvat. Vuoden ikäisellä isokokoisen rodun pennulla ne eivät vielä välttämättä ole sulkeutuneet. Pienillä roduilla kasvulevyt sulkeutuvat isoja rotuja aikaisemmin. Luustossa tapahtuu koko koiranpennun kasvun ajan muutoksia, joten ympäristötekijöillä on tärkeä osuus luuston kehityksessä. Koiranpennulla 3-4 kk ikä on herkin ikä lonkkavikoihin. Hyvin paljon voi tapahtua tässä iässä!
Pennun liikuntaa on siis syytä tarkkailla. Parasta liikuntaa pienelle pennulle on vapaana leikkiminen toisten samankokoisten pentujen kanssa pihamaalla. Pennun liikunan tulee aina tapahtua vapaaehtoisesti, jotta pentu voi väsähdettyään välillä nukkua ja jatkaa taas herättyään. Esimerkiksi portaissa liikkuminen sinällään ei ole pennulle vaarallista, mutta pennut yleensä koheltavat portaissa vauhdilla ja silloin voi sattua venähdyksiä. Samoin voi tapahtua liukkailla lattioilla. Pentuaikaiset venähdykset voivat haitata nivelen kehitystä. Myöskään alle vuoden ikäistä pentua ei pitäisi vielä viedä pyörälenkille, vaan kaiken liikunnan tulee olla vapaaehtoista kunnes luut ovat kehittyneet eli maalaisjärki käyttöön! Perintötekijät Lonkkavika on polygeenisesti periytyvä. Esimerkiksi silmäsairauksista PRA on yhden geenin aiheuttama, väistyvästi periytyvä sairaus. Lonkkavika ei ole näin, vaan siihen vaikuttaa monet geenit, mutta ne eivät välttämättä tule läpi. Eli jos pennulla on suotuisat olosuhteet kasvuaikana, lonkat voivat olla terveet, vaikka perimässä olisi vikageenejä. Jos pennulla on vain ns. normaaleja geenejä, se ei voi saada eikä periyttää lonkkavikaa. Jos pennulla on perimässä ns. vikageenejä, suodattuvat nämä kaikkien ympäristövaikutusten kautta ja tulos voi olla mitä vain terveestä sairaaseen, riippuen niistä ympäristövaikutuksista. On paljon koiria joiden perimästä ei tiedetä. Esimerkiksi eri roduilla nivel voi reagoida eri tavalla löysyyteen ja nivelrikon syntyyn. Eräässä tutkimuksessa verrattiin saksanpaimenkoiraa ja rottweileria. Siinä saksanpaimenkoiralle kehittyi nivelrikko paljon rottweileriä herkemmin ja vähäisemmällä löysyydellä, toisinsanoen rotikka sai olla lonkiltaan paljon löysempi ennenkuin nivelrikkoa alkoi ilmetä. Rotukohtaisiakin eroja siis ilmenee. Joskus koiran lonkkatulos voi olla myös ns. eriparilonkat. Syytä ei ole virallisesti tutkittu, mutta kokemuksen mukaan toispuoleinen lonkkavika on periytyvää Lonkat jaotellaan arvosanoin A:sta E:hen. A:ssa ei saa olla muutoksia ja nivelpinnat ovat yhtenevät. B saa poiketa A:sta yhdessä kohdassa, B voi olla todella tiivis, mutta vähän matala tai se voi olla syvä, mutta hieman löysä. Jos se poikkeaa enemmän, tippuu tulos C:hen tai jos nivelessä ilmenee nivelrikkoa. Yleisesti ottaen C = löysä, D = löysempi ja E = todella löysä. Apukeinona kuvia arvosteltaessa käytetään Norbergin kulmaa. Kulman aste A ja B lonkkaisella koiralla on 105°, C lonkkaisella n. 100° ja D lonkkaisella n. 90°. Mikäli koiralla on terve nivel, se on sitä vielä 10-vuotiaanakin. Koiralla hyvä nivel ei kulu iän myötä! Nivelrikko Jos nivelessä on jokin vika, oli se sitten reumaattinen, tapaturmainen tai bakteerin aiheuttama, muodostaa se aina samanlaisen nivelrikon. Nivelrikko on epäspesifinen reaktio ja se on aina reaktio itse perussairauteen. Nivelrikkoa ei kuitenkaan aina mainita lausunnoissa. Se mainitaan ainoastaan silloin jos se on huomattavaa tai sillä on ollut merkitystä lausunnolle. Tyypillinen oire kipeistä lonkista on jos koira ei halua tai pysty hyppäämään vaikkapa sohvalle tai autoon. Se voi myös juosta pupuhyppelyä eli molemmat takajalat yhtäaikaa. Koira yrittää näin helpottaa kipua lonkissa. Tavallinen oire on myös vaikeus nousta ylös makuulta. Lonkkavikaa ei näe päällepäin. Esim. bernhardinkoiralla, joka on hyvin lonkkavikainen rotu, voi E lonkkainen koira liikkua näyttelykehässä lennokkaasti pitkällä askeleella ja A lonkkainen hyvinkin ahtaasti.
Kyynärnivelet Kasvuhäiriöt johtuvat siitä, että jalostuksessa suositaan nopeakasvuisuutta. Koirat palkitaan näyttelyissä siitä, että ne kehittyvät nopeasti ja tätä geneettistä kasvupotentiaalia sitten vielä hyödynnetään ruokkimalla koiria optimaalisesti. Ilmiötä voidaan verrata kotieläimiin, joita kasvatetaan lihantuotantoa varten Myös kyynärniveliin vaikuttaa ruokinta ja rasitus, ehkä vielä enemmän kuin lonkkaniveliin ja varsinkin ylipaino kasvuiässä on suuri tekijä. Palaamme tässä samaan aiheeseen kuin lonkkanivelien kohdalla eli kasvavan koiran pitäisi saada liikkua omaehtoisesti, leikkimällä samankokoisten koirien kanssa, eisuurien eikä liian rajusti leikkivien koirien kanssa Eikä liikunnan missään nimessä saisi olla yksipuolista liikuttamista kuten ei myöskään häkissä oleilua kokonaan liikuttamatta. Kasvavan koiran pitää saada liikkua, mutta vapaasti Väärä ruokinta tekee koiran sairaaksi
-Jo 70-luvulla kollegat Tukholmassa tekivät väitöskirjan. He
jakoivat perheen koirat kahteen osaan. Toinen osa sai syödä vapaasti
ilman kontrollia ja toinen osa tarkassa seurannassa. Vapaasti
syöneet koirat olivat huonolonkkaisia jo ennen kuin täyttivät
kahdeksan kuukautta. Ne koirat jotka saivat oikean määrän ruokaa ja
vitamiineja eivät olleet läheskään niin sairaita. Emme tarkalleen
ottaen tiedä mistä tämä johtuu. Pentu ei saa olla lihava
-Ruokinnan puolella on tehty paljon tutkimuksia ja on todettu, että ylipaino nostaa lonkkavian mahdollisuutta. Myös se vaikuttaa,miten varhaisessa vaiheessa luupiikit tulevat. Lihakset, jotka tukevat lonkkaniveliä, tulisi saada jo mahdollisimman pian voimakkaiksi. Erityistä lonkkalihasruokaa ei ole olemassa, vaan koiran tulee saada riittävä määrä valkuaista. Pelkkä ruokinta ja liikunta ei riitä, valitettavasti, vaan molemmat yhdessä oikein mitoitettuina antavat mahdollisuuden terveempään elämään. -Koiran lihakset eivät kehity myöskään rasvan syönnillä. Rasvaa saakin tänä päivänä lähes mistä tahansa halvalla ja on muistettava, että se ei ole tärkein aine koiran ruuassa. Valkuainen on se aine, mikä maksaa ja mistä kannattaa maksaa. -Koiran ruuan pitää sisältää välttämättömät aminohapot joita saa valkuaisesta, muuten sen lihakset eivät kehity vaikka sitä treenattaisiin kuinka. Ihmisen ja koiran treenaamisella ei ole kovinkaan suurta eroa, sanoo Axelson. Koiran liikalihavuuden voi todeta tunnustelemalla koiran kylkiluita. Kylkiluiden ja ihon välissä ei ole yhtään lihasta. Jos sieltä löytyy jotain niin se on läskiä. Silloin tiedämme koiran olevan lihava. -Jos koira on alle vuoden ikäinen, voimme puhua
eläinrääkkäyksestä silloin kun kylkiluiden välissä on läskiä. Jos
taasen kylki on kuin pyykkilauta, voi se olla merkki siitä, että
koira ei ole saanut riittävästi valkuaisia tai että syöty valkuainen
ei ole imeytynyt suolistosta. Jos koirat olisivat vähemmän lihavia
niin eläinlääkäreillä olisi 60% vähemmän töitä, sanoo Axelson. Miten lonkkakivut ilmenevät?
Yksi vinkki mahdollisesta lonkkaviasta on se, että pentu ravaa
etujaloillaan ja laukkaa takajaloillaan. Tämä johtuu siitä, että jos
koira ravaa, rasitus kohdistuu lonkkiin; mikäli koira laukkaa niin
rasitus ja voima syntyvät ristiselän alueelle. Lonkkavikainen koira
myös istuu enemmän. Kasvuvauhti voi vaikuttaa lonkkien kehittymiseen Virallinen lonkkakuvaus 12-18 kuukauden iässä
|
|||