Maliskan H-pentue

 

12.08.08 nyt on pennut maailmalla ja tilinteon hetki!

Seuraavassa olen lyhyesti kertonut Maliskan kennelin ensimmäisen pentueen tarinan alusta alkaen ja loppua en lähde arvailemaan. Olen avoimesti kertonut meitä kohdanneista vaikeuksista ja ongelmista. Toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua ainakin uusille kasvattajiksi aikoville. En todentotta olisi uskonut ,kun pentuetta suunnittelin, mihin kaikkiin asioihin voi törmätä matkan varrella! 

Vaikka pentueen suunnittelun olin aloittanut harkitusti ja asiaan paneutuen ja etsinyt ”sopivan” (mieleiseni) uroksen Friidulle, ei kaikki kuitenkaan mennyt niin kuin suunnittelin!

Tavoitteena oli saada aikaiseksi ”huippupentue” kauniista, ajavista, hyvä luonteisista vanhemmista. Olimme käyneet Herkon kotona tutustumassa urokseen ja hänen perheeseensä sekä elinoloihinsa. Lisäksi Herkko kävi esittelemässä ajotaitojansa meille talvella ja teimmehän myös yhteisen matkan päänäyttelyyn Keminmaalle maaliskuussa.

Alussa astutus vähän "takkuili", mutta se varmaanikin johtui meidän kaikkien kokemattomuudesta. Alkuhankaluuksien jälkeen Herkko hoiti homman ja parinpäivän jälkeen kävi vielä paikkailemassa.

Friidun odotusaika meni mielestäni kiitettävästi. Friidu oli synnytyksen hyväkuntoinen ja hyvin hoidettu ei lihava, eikä laiha. Olimme lenkkeilleet, pyöräilleet ja muutenkin viettäneet onnellista odotusta! Kaikki siis hyvin vai onko sittenkään?

Synnytys eteni vähän hitaanlaisesti, vaikkakin ”oppikirjojen” aikataulussa pysyen!

Ensimmäinen pentu syntyi klo 10.30, oli narttu ja sai nimen Hertta, painoa oli 335g.

Toinen syntyi klo 11.35 ja tämä oli urospentu, saaden nimen Herkules, painoa 265g. 

Kolmas syntyi n. klo 13.00 ja pennulla oli huuli/kitalakihalkio. Sieraimesta alaspäin puuttui pala ylähuulta toiselta puolen ja sen pennun lopetin heti, napauttamalla puuklapilla päähän. (uros) 

Neljäs pentu, Hurmuri poika oli tulla putkahtanut jo sinä aikana, kun soitin eläinlääkärille edellisestä, klo 13.15. Se oli kaksivärinen, lähes valkoinen ja sillä havaitsin pienen halkion kirsussa. Muuten normaalin näköinen ja oloinen. Painoa oli 310g.

Viides pentu syntyi klo 14.15, ollen narttu ja painoa oli 315g. Hän sai nimen Helmi.

Kuudetta pentua sitten saikin odottaa. Se ei meinannut millään tulla ja se oli vika asennossa, joten jouduin sitä työntämään, kääntämään ja vetämään. Vihdoinkin se syntyi klo 16.15. Iloksemme sekin alkoi inistä ja löysi myös tiensä nisälle. Tässä vaiheessa huomasin sillä kirsussa pienen halkion. Hän sai nimen Hulivili ja painoi 355g. 

Sitten Friidu näytti siltä, että nyt on homma ohi. Minusta ja myös avustajamme mielestä, sen kyljessä tuntui vielä muhkura, joten epäilimme vielä olevan siellä pentuja. 

Soitin eläinlääkärille Friidusta sekä nenä halkioisista pennuista. Sovimme, että hän heti maanantaiaamuna tarkistaa pennut sekä myös tarvittaessa Friidun. Hän epäili. että jälkeisiä on vielä tulematta ja oli myös oikeassa. Lisäksi sain ohjeita Friidun tarkkailuun ja jos näyttää siltä, että se tarvitsee eläinlääkäriä jo viikonloppuna, pitää hänelle tai päivystyksen soittaa. Viikonloppu meni hyvin ja pentulaatikosta kuului vai tuhinaa. 

Kävimme 9.6 eläinlääkärillä ja hän totesi nämä nenähalkioiset elinvoimaisiksi ja kertoi, että jos tarve vaatii voi ne korjata myöhemmin leikkauksella. Friidusta otettiin röntgenkuva ja se oli aivan ok! 

Friidu hoiti ja imetti pentujansa hyvin ja tunnollisesti. Yksi pennuista jäi kuitenkin kokoajan jälkeen muista painossa ja sitten kun muut alkoivat ottaa ensiaskelia, tämä pentu ei pysynyt pystyssä. Eläinlääkäri totesi sillä vesipään ja Hulivili nukutettiin 2.7. ikiuneen.  

Lisäksi; Hurmurin sairaskertomus on sen omalla sivulla.  

Kuudesta pennusta kolme oli nenä/huuli/tai kitalaki halkioisia!?

Nämä on varmaanikin Suomen ensimmäiset ”vammaiset beaglenpennut”! Sillä keskusteltuani asiasta useiden kasvattajien kanssa, vain yksi on myöntänyt, että hänellä on joskus syntynyt vammainen beaglenpentu!  

Eläinlääkärien kanta asiaan on ollut, että syytä voi vain arvailla. Samaa yhdistelmää ei tietenkään suositella uusimaan! Nartulla ei ole ollut lääkitystä tiineyden aikana, eikä kyllä mielestäni ylimääräisiä stressitekijöitä, eikä tulehduksia. Ainut lääkitys on ollut matolääkkeet. Kummankaan suvussa ei tietääkseni ole ollut vastaavanlaisia tapauksia. 

Lauantaina 12.7. sain puhelinsoiton Herkon emännältä Saaralta. Herkko oli saanut edellisenä iltana kohtauksen, joka mitä todennäköisimmin oli epilepsiakohtaus! Tässä vaiheessa minulla oli sellainen tunne, että näen painajaisunta!! Tämä ei voi olla totta! Voiko yhden pentueen osalle tulla näin paljon epäonnea ja harmia? Näköjään voi! Sillä harmit eivät vielä loppuneet tähän! 

Maanantaina 14.7 Herkko kävi eläinlääkärissä ja siitä oli otettu verikokeet ja näyte geenitutkimusta varten. Keskustelin omistajien kanssa ja sovimme, että verikokeen tulokset saatuaan, he ovat yhteydessä uudelleen beaglen jalostusjaostoon (Kilpeläinen) sekä minuun. Verikokeella ”varmistetaan pois” mahdollisia muita sairauksia. Kun asiaan saadaan lisää tietoa, olen minä yhteydessä Kilpeläiseen, sekä pentujen varaajiin. 

Tiistaina 15.7 selvisi, että jalostusjaoston jäsen, Aslak Valli, oli soittanut ja kertonut asiasta ainakin Friidun kasvattajalle, Maria-Riitta Huhdalle. Herkon epilepsia epäily oli siis vuotanut, jalostusjaoston, koiran omistajan sekä kasvattajan, ulkopuoleiselle henkilölle!

Tämän kuultuani etsin Kilpeläisen puhelinnumeron ja otin yhteyttä häneen ja hän kyllä joutui kuulemaan suorasanaista tekstiä! Vaikkakin itse oli syytön keskeneräisen asian vuotamisesta julkisuuteen! Lisäksi jalostusjaostohan on luvannut pitää epilepsia koirat ”omana tietonaan”.

Kuitenkin sain Kilpeläiseltä paljon neuvoja sekä ohjeita, kuinka menetellä jatkossa. Kiitos vielä Timo! 

Meidän kaikki koirat kävivät sitten antamassa verinäytteet geenitutkimukseen! Asiasta lisää tietoa esim. www.koirangeenit.fi sekä www.koiranjalostus.fi/Geenitestit.htm

Pentujen varaajat suhtautuivat asiaan erittäin asiantuntevasti ja ymmärtäväisesti. Kaikki pennut ovat nyt uusilla omistajillaan ja toivon, että he voisivat elää kasvattini kanssa täysipainoista elämää. Harrastaa metsästystä, näyttelytoimintaa ja ajokokeita ym jos se heitä kiinnostaa ja koiran luonne, taidot ja ulkomuoto sen mahdollistaa. Omien taitojeni ja tietojeni puitteissa pyrin heitä auttamaan kaikessa asiaan liittyvässä.

Rauha

 Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

 Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

 Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.

 Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

 Eino Leino