Ritke 
Ritke KoiraNetissä

 


30.6.1997-3.11.2009
Kasvattaja ja omistaja: Olavi Heiskanen

Kuvia Ritkestä

 

 


 

Kiilan Roosa    Roosa KoiraNetissä    
 

11.08.1992-16.3.2007
Kasvattaja: Kiilan kennel / Veikko Tihtari, Moksi
Omistaja: Olavi Heiskanen

 

 

Roosa ja luu....

...päiväunilla... ...vauhdissa...


Roosan Näyttelyarvostelut

Ilomantsi 12.1.1997 Tuomari Raimo Viljanmaa

Yleisvaikutelma erittäin hyvä. Koko 38,5.

Voimakaspäinen hyvin liikkuva narttu. Voimakas runko, joka selän osalta hieman pehmyt. Voimakkaat raajat, takaset saisivat kulmautua reilummin. Oikea karvapeite, samoin väritys. Luonne oikea. AVO/1 AVK/1


Tohmajärvi 2.3.1997 Tuomari Matti Hautala

Yleisvaikutelma erinomainen. Koko 37,5.

Hyvin beaglea ilmentävä pää. Päässä kaunis ilme. Hyvä kaula ja runko. Hyvä eturinta ja rintakehä. Raajojen kulmaukset voisivat olla voimakkaammat. Liikkuu hyvin .AVO/1 SA AVK/2 PN/2


Tällaisena muistan Roosan


Roosa oli suuri persoona, oikea beagle, todella sosiaalinen, ihmisrakas ja kiltti koira. Ymmärsi ”kaiken” mitä hänelle sanoin ja osasi kuunnella ja ”huokaillen vastailla”. Tuli toimeen kaikkien ihmisten ja koirien kanssa. Roosan mielestä ruoka oli hyvää ja sitä ei koskaan ollut riittävästi.

Kotipihassa Roosa oli yleensä lähes aina irti. Hän seurasi uskollisesti mukana, kun laitoin kukkapenkkejä ja katsoi huolellisesti, mitä minä sinne maahan piilotan.

Metsässä Roosa haki todella tarkasti jänistä. Joskus jopa olisin ollut valmis väittämään, että pupu ei ole sillä alueella missä Roosa pyörii, koska itse kävelin alueen ristiin rastiin, mutta eikös vaan jostain se pupu ponkaissut juoksuun ja ajo alkoi.

Paluuperät Roosa osasi selvittää taitavasti. Parhaina aikoinaan hän ”veti mutkat suoriksi” ilmavainulla.

Roosan heikkous oli, että hän ei ollut kovin laajahakuinen. Kun lähialue oli haisteltu ja tyhjäksi havaittu, tuli koira hakemaan isäntää / emäntää ja sen kanssa oli vaihdettava paikkaa. Tietenkin se hyvä puolihan siinnä oli, että emäntäkin sai varmasti liikuntaa. Jos taas pupu tuoksui nenään, ei nuotiolle tultu, ennen kuin pupu oli saatu ajoon ja kaadettua tai ilta / yö oli jo pitkällä.

Roosa oli hieno lady! Koskaan hän ei ottanut jänistä suuhun, eikä nuollut jäniksen verta tai syönyt raakaa jäniksen lihaa. Kerran sattui, että haavoittunut jänis yritti karkuun, mutta Roosa meni sen eteen ja kuonolla pyöritteli minua kohti, että ehdin juosta paikalle lopettamaan jäniksen. Muut meidän beaglet ovat kyllä heti kiinni kaadolla jäniksessä ja varmistavat, että se on todella kuollut. Roosa vain katseella totesi kaadon ja monesti vielä sen näköisenä, että miksi ammuit, olisi ollut vielä kiva ajaa sitä!


Kiitos, Roosa, ihanista yhteisistä vuosista. Olet meille aina rakas!