Maliskan Helmi "Hellun" omat sivut
 

Vuosi 2009


Ikää 1-vuosi

Näyttelytulokset Hellun omassa blogissa

Vuosi 2008


Helmi 7vk

Disko sisko Helmi Pelmi syntyi toiseksi viimeisenä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja sitähän Helmi minulle oli! Vaikka kaikki olivat niin suloisia, niin Helmi oli se minun kullannuppu! Se oli aivan saman näköinen päästään, kuin Friidu pienenä ja niin nätti, rauhallinen, kiltti mussukka.

Helmin syntymäpaino oli 315g ja kotiinlähtöpaino 7vk 3500g.

Helmi muutti toiselle puolen Suomea, Siikajoelle. Ilahduttamaan metsästystä harrastavien Suvi ja Marko Salmelan perhettä! Tyttäret Elina ja Katri varmaan innokkaana odottivat uutta kaveria. Helmi on hyvin seurallinen ja reipas, rohkea ja tietenkin leikkisä pikkukoira, joten uskon tytöistä ja Helmistä olevan tosi paljon seuraa toisilleen.

Helmi pääsee harjoittelemaan pupun ajoa Ruukin maastoihin ja myös näyttelyyn on Suvi luvannut Helmin viedä. Toivon hartaasti, että he innostuvat myös ajokokeista ja joskus tulevaisuudessa myös Helmi osoittaa kykynsä  ajokokeissa!

Salmelan perheessä Helmiä kutsutaan "Helluksi"!


Helmi Suvin ja Markon kanssa lähtötunnelmissa

29.7.08 sain  seuraavan viestin sähköpostiini

Moi!

Hellu on nukkunut yöt tosi hyvin, aamuyöstä heräilee pissalle ja sitten jatkaa unia. Kuuden maissa aamulla sitten herää uudestaan, ensin käydään pissalla, sitten syödään, ja sitten reuhataan ainakin tunti. Sen jälkeen nukutaan pari tuntia ja taas pissalle... Ja sitten pitää vähäsen leikkiä, ja taas nukkua, ja tätä rataa se päivä sitten jatkuukin. Sisälle ei vahinkoja ole isommasti tullut, kun on kuskattu ulos joka heräämisen ja syönnin jälkeen.

Aamulla Hellu on ollut ihmeissään, kun tytöt on olleet vielä nukkumassa, on koittanut istua tyttöjen huoneen oven takana ja pitää meteliä että tulisikos ne sieltä. Pientä protestointia nukkumaanmenosta on ollut, Hellu saa siis leikkiä ihan "vapaana" sisällä, ja kun alkaa näyttää siltä että tulee uni niin nostetaan omaan aitaukseen. Mutta välillä ei sitten olekaan niin sippi, niin pitää sitten pikkuisen ynistä että josko joku tulisi. Olen sitten käynyt vähän silittämässä että rauhoittuisi, ja pari kertaa on annettu sen itsekseen laulella jonkin aikaa, ja on se siitä rauhoittunut nukkumaan.

Ulkona ollaan välillä vapaana, varsinkin pienemmät pissareissut ja kun ollaan koko sakki vahtimassa ja leikittämässä. Makkaran kanssa eilen vähän harjoiteltiin luoksetuloa, ja voi vietävä että meni pikkupiikuli lujaa kun arvasi että tuolla taitaa olla makkaraa ja sitä saa jos menee. Tulee Hellu kyllä muutenkin aika hyvin luokse, paitsi jos löytää jotain mielenkiintoista hajua, mitä voi syödä ja missä voi kieriskellä (mm. kissanp*ska, mädäntyneet sienet ja ruoho...).

Hihnassa ollaan sitten käyty postilaatikolla ja tienpuolella pissa / kakkareissuja, ja kulkee kyllä tosi nätisti. Välillä tietenkin pitää juntata istumaan ja katsella maisemia. Naapurista tulevat koiran äänet ja hajut kiinnostaa myös tosi paljon, ja naapurin kohdalla pitääkin joka kerta vähän puikuttaa, että josko sinne pääsis...Isommasti en ole vielä käyttänyt pihan ulkopuolella, tulee tuossa pihallakin hyvästi matkaa pienille jaloille juosta.

Ruoka maistuu ihan hyvästi. Olin kyllä ensin vähän ihmeissään, että näinkö vähän se oikeasti syö, mutta ei siihen enempääkään uppoa. Nyt näyttäisi vähän, että ruokakerrat harvenee neljään päivässä ihan Hellun oman rytmin mukaan. Mitäs muuta... No kynnet leikkasin eilen, ja se meni ihan kohtalaisesti ilman itkua tai rimpuilua, makkaraa sai palkaksi aina kun malttoi olla nätisti ja sain napsaistua. Opettelua vielä tulee olemaan, mutta kunhan se siitä vähäsen kasvaa, niin on helpompi käsitellä, noin pientä kun on vähän vaikea edes pitää kiinni.

Reipas ja itsenäinen pikkukoira Hellu on. Pihalla menee ennakkoluulottomasti katsomaan ja haistelee hajuja, ei näytä isommasti pelkäävän mitään. On tosi innokas tutkimaan että mitä kaikkea löytyy. Välillä saattaa tarkistaa, että onko ihmisiä likellä ja tulla luokse, mutta ei kyllä perään puikuta pihalla tai jaloissa pyöri. Ihmisiä kohtaan on oikein ystävällinen ja avoin, menee oudommankin luokse ja pesee naaman jos vain saa. Pikkuilkeyttä yrittää jo tehdä, mm. syödä mattoja, mutta tottelee kyllä kun kieltää (ainakin 2 minuuttia, sitten yrittää uudestaan). Omat lelut on mieleisiä ja niille annetaan kyytiä oikein olan takaa.

Helluksi ollaan puhuteltu, tai no tytöt sanoo välillä Helmiksi, ja minustakin se Helmi ois sittenkin helpompi sanoa, mutta saa nyt nähdä kumpi nimi jää voimaan, koiralle itselleen kelpaa kyllä molemmat.

Tällaisia täällä meillä!

terv. Suvi